Laikari (Altja) ranta — Oandu — Vosu

Tiistai 13.8. 2019. Oandu Nature Centre – Vosu campsite 9,2 km ja lisäksi matka Laiakarin rantaan.

Altjaan löydettiin navigaattorin avulla takakautta Haljalan kautta, tie 176 olisi vienyt vähän suoremmin. Siellä kyläkiikku, ravintola, riippusilta ja matka alkoi. Rannasta lähdetään, punaisella viivalla merkitty pätkä myös.

Kartta löytyi:

Miks mun pitää?

Altjasta takaisin ravintolaan reitti meni hyvin (se oli väärä — oikea olis mennyt etelämmäksi), sitten tietä pitkin kohti Oandua, mutta otimme vähän liian aikaisen polun oikeaan suuntaan. Tiepohja, kuvittelemamme polku, ei ollut merkitty, ja jonkun matkaa juostuamme se katosi. Oikea polku löytyi silti hieman etelämpää. Matkalla oli useita pohjois-eteläsuuntaisia polkuja, joita kulkemalla löytyi oikea reitti.

Aivan loppumatkasta mentiin vanhaa merenpohjaa. Mäkistä on. Kuinka paljon vedenpinnan pitää nousta, että Irlanti jää veden alle? Korkein kohta 1041 m merenpinnasta. Aika paljon, siis.

Kevyen lenkin jälkeen päästiin Vosuun. Kaivosta tuli vettä, eikä vielä vatsatautia. Vosussa olisi rauhallista viettää telttahetkeä.

Vosu — Nommeveski: 17,3 km

Lauantai 24.8. Tallinnasta Narvan (Rakveren) suuntaan, sitten tietä 176 oli suunnitelma, mutta paremmin pääsi tietä 85 pitkin. Sitä muutama kilometri ja oikealle. Helppoa, kerrankin. Viru rapa (suo) -alueella oli paljon autoja parkissa. Muuallakin matkan varrella oli sienten poimijoita. Luontokansaa.

Lähtöpiste oli autolla helppo löytää, koska viimeksi sieltä lähdettiin. Sae Hostel olisi ollut lähdössä, tien toisella puolella. Mutta nyt juoksemaan. Pienen pätkän päästä löytyi mäen päältä perekalmisto, ja parin kilometrin Pokemon-muna.

Onko pakko, taas?

Reittiä oli helppo seurata, polku oli melkein autolla ajettavaa. Kunnes eksyttiin. Tiellä. Kovassa vauhdissa ei opasteita aina huomaa, eikä karttaa kerkiä lukemaan. Jos se edes olisi mukana.

Nommeveskin RMK-retkeilyalue on mahtavalla paikalla. Paikalla oli pikkupoika pelaamassa palloa, kun isä grillasi ja äiti laittoi telttaa pystyyn. Yksi retkue (viisi miestä) istui syömässä. Joku perhe tuli autolla. Sitä ennen juostiin toista kilometriä korkean penkereen päällä. Alla virtasi joki. Vieläkin aikaisemmin meidät ohitti leikkimökki.

Miksi sinä juokset niin hitaasti?

Lauantaina muita kanssakulkijoita riitti. Tiistaina kaksi tuli vastaan (paitsi Altjan turistirysässä), mutta tänään sai tervistä huutaa useasti. Ja jutella yhden pikkupojan kanssa Joaveskissä. Onneksi oli kevyt lenkki.

Nommeveski — Kalmeoja: 13,1 km

Keskiviikkona 28.8.2019. Kohta on ensimmäinen kartta juostu.

—Kiristäisinkö nauhat. En taida jaksaa. Matkaahan on kartan mukaan vain 13,1 km. Mitäs sitä nauhoja tuollaisen takia kiristämään. Siis matkaan, Nommeveskin edustalta parkkipaikalta portaalin alta kohti lyhyttä n. 3 km ihanaa harjureittiä. Valgejogi oli alla, komeat rinteet. Sen verran oli polkuja metsässä, että pilkkoja piti katsoa tarkkaan.

Silta ja ylös—alas -reittiä.

—Tuo on on kuin ampujan lava. Mutta komeat portaat sinne. Korve trail, korpi polku. Korve on vanhaa viroa ja tarkoittaa isoa metsää. Loppumatkasta ennen tien ylitystä, juuri hieman ennen kalaportaita (?) — Joaveskissa oli komeat kalaportaat — vastaan metsässä tuli bussillinen mummoja ja kolme lastenlasta. Tiesimme, ettemme ole kaukana tiestä.

Ekan tien ylityksen jälkeen saatiin mennä pitkään kapeaa autotietä. Kova pohja.

—Mikä on Oxygen OS, kun puhelimessa on Androidi? Se on OnePlus:n muokkaama Android. Omaa vaan tekemään, tässä jalkahieronnassa ajatus kulkee. Juoksu eteni, metsä katosi ja vastaan tuli kiviaitaa. Ei suomalaista, mutta virolaista. Sitten pitkä peltotie. Kovalla pohjalla. Sen loputtoman vasta-aurinkoon juoksun jälkeen päästiin lehmien (härkiä ne taisi olla — hyvää nopeustreeniin) väliin ja suoraan. Yksityisen metsän jälkeen metsä muuttui taas luonnonsuojelumetsäksi ja sieltä löytyi polku. Ylös, alas, ylös, alas, polkuja, puroja, jokia. Mahtavaa.

Sitten jo perillä. Kalmeojan leirintäalueella. Hieno paikka. Vesi ihan jalat kastaen, eikä pikkulapset pääse putomaan jyrkästä penkereestä.

Matkalla luki matkaksi 8+6 (km), lopussa oli 15 km, lähdössä 13,1 km. Tulipahan mentyä, matkasta ei niin väliä.

Viru-Raba

Kuuluisa suo, Viron suo on seuraavassa jaksossa http://www.blogi.luntti.net/juosten-halki-viron-ii-jarvi-aegviidu/.